maanantai 10. helmikuuta 2014

jotain hämärää soperrusta

Mene polvillesi ja rukoile sitä. Huuda nimeäni, rukoile minua.
Rakasta, alista. Katso minua pelokkaasti silmiin, sinun kuuluukin pelätä minua. Tartun hiuksiisi, tukistan sinua.
Tartun kaulaasi, kuristan sinua.
Huuda nimeäni, huuda sitä. Muuta en tarvitse.
Monta viikkoa samat asiat toistuu, menet polvillesi, rukoilet minua, haluat minua enemmän kuin ikinä ennen. Minäkin haluan sinua.
Tuntuu kuin jokainen solu olisi tulessa. Rukoilet lisää 'älä.... lopeta....'
Katson sinua huvittuneesti ja teen kaiken rajummin kuin ikinä ennen.
Hymyile kultaseni. Hymyile.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti